Tässä ensinmäinen luku Fradleyn perheestä. Toivottavasti tekstissä ei ole virheitä, tai mitään muuta mikä pistää silmään.

Kristen Fradley saapui pikkukaupunkiin juuri täytettyään 20 vuotta. Hänen perheensä oli köyhä, ja rahat, jotka Kristen vanhemmiltaan saivat, riittivät hädin tuskin asunnon ostamiseen. Onnekseen Kristen tutustui esittelyihin toden teolla ja löysi talon itselleen. Kuitenkin se toimi ns. rivitalona, sillä Kristenin naapuri oli metrin päässä hänen kotioveltaan. Mutta ei se mitään haitannut, hyvä että nainen sai katon päänsä päälle.

Kristenin luonteenpiirteet ovat oikeastaan hänelle sopivia: paha, säästeliäs, ruokavirtuoosi, kasvissyöjä ja huumorintajuton. Hänen lempiruokansa on kurpitsapiirakka, lempivärinsä musta ja lempimusiikki DigiBiisit. Kristenin elämänhaave on olla kävelevä keittokirja, eli hänen pitäisi osata 10 eri reseptiä ulkoa.

Tässä kokonaisuudessaan asunto, mihin Kristen majoittautui. Oikeanpuoleinen talo on siis hänen ja vasemmanpuoleinen naapurin. Nyt varmaan ymmärrätte mitä tarkoitin ns. rivitalolla.

Kristenin asunnon alin kerros, josta löytyy takka ja portaat ylempiin kerroksiin. Tuo ovi tuossa on "pääovi".

Asunnon toinen kerros, jossa sijaitsee keittiö. Tämä on oikeastaan virallinen kerros. Myöhemmin poistin takan, siirsin työtasoja ja tuonne ikkunanpuoleiseen nurkkaan ilmestyi ruokapöytä + tuolit. Oikeassa reunassa portaat kolmanteen kerrokseen.

Toinen/kolmas kerros, wc. Ihmettelin sen suuruutta aluksi, mutta kyllä siihen tottuu. Taas oikeassa reunassa portaat ylemmäs.

Ja tässä viimeinen kerros, joka minun tuunaamani kalusteilla kehkeytyi makuuhuoneeksi. Värimaailma on vihertävää, joten Kristen ei siitä ainakaan pidä.

Kristen päätti heti tutstua uuteen naapuriinsa, joka tuli vastaan jo portaikossa. Nainen esittäytyi hyvin pitkästi ja puolet puheesta menivät kuuroille korville. Kristenin ajatukset harhailivat koko keskustelun ajan naisen vaatevalintoihin, muttei kehdannut sanoa siitä mitään ääneen.

"Joo, mä olen uusi täällä. Kiva mesta, kaikki on nii omaperästä ja talot halpoja! Ja asukkaiden ulkonäkö kivaa vaihteluu mun edelliseen kaupunkiin verrattuna", Kristen vihjaili. Hänen oli pakko sanoa edes jotain, mutta naapuri ei tuntunut huomaavan mitään hänen puheissaan.

"

"Mun ehkä kannaittais nyt mennä, pitää siivota ja pistää paikat kuntoo, tiedätkö? Muuttaminen on sika rankka juttu." Kristen koitti äästä tilanteesta nopeasti, sillä small talk ei ollut hänen vahvin puolensa. Pian naapuri jätti hänet rauhaan ja Kristen pääsi poimimaan aamulehden kätösiinsä.

Kristen selaili työpaikkoja kaikkien mainosten, vauvojen syntymisien ja urheiluutisten seasta. Pian hänen silmiinsä osui juuri sopiva työ; keittiöapulainen. Ruuanlaitto oli Kristenin vahvin puoli, joten nainen meni ja haki työtä ravintolaan. Jostainhan sen raha pitäisi kiskoa.

Heti haettuaan työhön, Kristen päätti lähteä kaupungille virkistäytymään. Hän janosi tietoa uudesta paikasta ja kokkailuintohimo alkoi vähitellen nousta naisesta pintaan.

Heti ensinmäiseksi vastaan tullut mies sai kokea Kristenin ilon.

"Mä aattelin et kokkailukirjat sais nyt multa sellasta huomioo ja muutenki. Hei nyt kun puhutaan ruuanlaitosta, mitäs sä osaat laittaa?"

Mies ei oikein lämmennyt ja Kristen joutui luovuttamaan.

Kristenin into saatiin taltutettua menemällä kirjastoon. Hän valitsi ensinmäiseksi luettavaksi raskauskirjan; Tosi paksuna: odottavan äidin mietteitä. Vaikka kirja ei sinällään kiinnostanut Kristeniä, hänen oli pakko saada lukea jotain. Myös se, että hänen takanaan seisoskeli jatkuvasti simejä, ei auttanut yhtään.

Aiak kului nopeasti lueskellessa, mutta Kristen ei lähtenyt viellä kotiin hämärän tullen.

Hän suuntasi suoraan paikalliseen kirjakauppaan ja osti kasoittain kirjoja, sekä tuhlasi puolet rahoistaan. Suurinosa kirjoista olivat ruuanlaitosta, mistäs muustakaan, kertovia. Myyjä katsoi naista oudosti, kun tämä lähti kirjapino harteillaan takaisin kotiin.

Iltakokkailut olivat Kristenin mieleen. Hän päätti tehdä syksyn salaattia ja kohentaa taitojaan hieman.

Väsymys vei pian voiton ja Kristen pääsi pehkuihin uuteen sänkyynsä. Ensinmäiseksi päiväksi Kristen oli onnistunut oiekin hyvin tekemään kaikkea.

***

Herätyskello herätti Kristenin sopivasti ja hänellä oli rutkasti aikaa valmistautua töihin. Hampaiden pesemisen aikana nainen väänsi naamaansa aikalailla.

Aamupalaksi oli edellisiltana tehtyä salaattia.

Töihin oli neljä tuntia aikaa, joten Kristen tappoi aikaansa lukemalla uusia kokkikirjojaan. Keskittyneesti, sillä kaikki pitää muistaa. Myös taidon parantaminen auttoi paremmin työssä ja jos työssä pärjää, saa enemmän raaa kassaan.

Kristenin säästeliäs puoli tuli esiin, kun hän leikkeli aamulehdestä alennuskuponkeja mielessään mehevät ostokset.

Koska hänellä oli vielä vähän aikaa käydä ostoksillä, päätti hän taas käydä kirjakaupassa ostelemassa. Eräs nainen ajatteli kuumuutta, joka sin äpäivänä oli.

Ensinmäinen työpäivä ja Kristen näytti varmalta. Hän ei kuitenkaan pitänyt vaatteista, joita jotui kantamaan yllään. Pipokin oli liian tiukka. Mutta mitäpä hän ei tekisi, ettei pääsisi töihin ravintolaan.

Rare kuva ravintolan sisältä :D

Töiden jälkeen Kristen päätti soittaa naapurilleen ja kertoa palkankorotuksestaan. Ilme hänen kasvoillaan ei kuitenkaan paljastanut naisen onnellisuutta.

"Musta tuntuu, että mun pomo antaa mulle pian ylennyksen, koska eka työpäivä ja saan 5$ palkankorotuksen!" Kristen mietti puhelimeen. Naapuri oli samaa mieltä.

Kristenin tultua kotiin, hän huomasi pihalla kummallisen näköisen naisen. Tottakai hän meni heti esninmäiseksi juttelemaan tälle.

"Vau, siis en oo ikinä nähny noin hyvin pukeutuneita simejä. Onko toi ihan meikkivoidetta vai mitä?" Kristen uteli.

"Ei se mitään meikkiä ole. Te vain ette ole tottuneet erinlaiisin ihonväreihin. Minä olen eri maasta, paikasta jossa tälläinen iho on normaali. Se on sellainen trooppinen maa", kummajainen vastasi robottimaisella ja säröilevällä äänellä.

"Mutta eikös tuollaisia ole vain elokuvissa? Tai tarkoitan, että tollanen puku ja naama... en tiiä mitään sellasta maata jossa on tollasia simejä!"

"Eikös se tarkoita sitä, että sä oot alien!?" Kristen henkäisi ja peruutti hieman. Hän ei oiekin tuntunut tajuavan mitään.

Tunnelma alkoi mennä kiusalliseksi, mutta naine vastasi:

"En tarkoittanut ihan niin, mutta sanotaanko että minun maassani simit syntyvät erikoisennäköisiksi. Oli mukava tutustua, mutta minun täytyy lähteä."

Niin vihreä nainen lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Oikein juoksi pois.

Kristenille jäi hieman tyhjä olo, kuin jotain olisi pitänyt tehdä. Sitten hän tajusi olevansa nälkäinen ja meni vihdoinkin sisälle.

Onneksi Kristen ei ehtinyt nähdä tuota. Hän olisi muuten saanut sydänkohtauksen. Alien se loppujenlopuksi olikin.

Ehkä on parasta, että jotkut asiat jäävät tietämättömiin. Ehkä Kristen tapaa vielä alienin joskus, mutta sitä ei mietitä nyt. Hänenkin täytyy joskus levätä ja jäädä miettimään, mitä tänään tapahtui.

***

Ensinmäinen luku saatu päätökseen ja vaikka tämä onkin näin pieni, voin sanoa että lyhyessäkin ajassa ehtii tapahtua mitä vain :)